Iso asia, jonka tein koiran hyvinvoinnin eteen

Varmasti jokainen, jolla on reaktiivinen koira, tai ylipäätänsä haasteita, samaistuu siihen, että koiran haastava käytös herättää aika voimakkaita tunteita. Oletko koskaan pysähtynyt miettimään miksi näin on? Ja mitä siitä seuraa? Jos koira ei istu siihen ajatuslaatikkoon, joka me yhteiskuntana olemme luotu "täydellisestä" koirasta, se herättää herkästi negatiivia tunteita niin omistajassa kuin muissa ihmisissäkin. Ja sen takiahan me koiran käyttäytymistä pyritään kontrolloimaan, ja ohjeita satelee kuinka koiraa pitäisi kohdella tai kouluttaa.

Yritin pitkään ratkoa koirani käyttäytymistä keskittyen vain koiran käytöksen muuttamiseen. Monilla eri koulutuskeinoilla päästään samaan lopputulokseen, jos tavoitteena on pelkästään muuttaa koiran käytöstä. Olen kokeillut vuosien aikana erilaisia keinoja. Jotkut eivät ole toimineet, toiset taas ovat olleet hyvä ja auttaneet selviämään tilanteista. Mutta mitkään niistä eivät ole ratkaisseet haasteiden syitä. Siksi samat haasteet pulpahtelevat aina uudelleen pintaan. Sittemmin olen huomannut, että vastaus ei löydy ulkoistamalla ongelmia eli keskittymällä vain koiran haastavaan käytökseen, vaan taustalla on paljon muutakin.

Auttaneet selviämään tilanteista, mutta mitkään niistä eivät ole ratkaisseet haasteiden syitä.

Pelko lisää pelkoa

Olin pitkään jumissa ajatuksessa, että mitä isommaksi ongelma pääsee kasvamaan, sitä mahdottomampi sitä on korjata. Uskoin, että ongelmamme pahenevat aina peruuttamattomasti, kun koira pääsee reagoimaan ei halutulla tavalla. Ajatuksen aiheuttama ahdistus, huonommuuden tunne ja epäonnistumisen pelko aiheuttivat sen, että pyrin välttelemään tilanteita, jotka voisivat aiheuttaa haastavaa käytöstä. Ja sitten ymmärsin, etten pysty välttelemään ja kontrolloimaan kaikkea ympäristössä. Ahdistus kasvoi.

Aina kun tuli takaisku, syytin olosuhteita ja muita. Koiran käytöshaasteiden kasvaessa tunsin itseni entistä epäonnistuneemmaksi ja voimattomammaksi. Olimme molemmat jatkuvasti stressaantuneempia, ahdistuneempia ja pelokkaampia. Lopulta ymmärsin, että vastaus ei ole pakeneminen. Vastaus ei ole takaisinhyökkääminen tai syyttely. Vastaus ei ole välttely tai muukaan selviytymiskeino, vaan se on ymmärtäminen ja yhdessä maailman kohtaaminen.

Olet tärkein sijoitus koirasi hyvinvointiin

Tunteet ja käyttäytyminen ovat linkissä toisiinsa eli vaikeat tai voimakkaat tunteet voivat aiheuttaa niin meissä ihmisissä kuin koirissakin haastavaa käytöstä. Pelko syntyy siitä, kun kokee selviämisen olevan uhattuna. Ymmärsin reagoivani tiedostamattani koiran haastavan käyttäytymisen aiheuttamaan tunnereaktiooni omassa kehossani. Reagoin siis tilanteissa oman pelkoni kautta, jolloin pelko levisi vielä enemmän koiraani ja tilanteet kärjistyivät helpommin. Auttamisen sijaan pahensin tilannetta stressaamalla, kiirehtimällä, ärsyyntymällä, kiskomalla hihnasta, harhauttamalla, olemalla liian vaikeissa tilanteissa, pyytämällä epäolennaisia asioita jne. Kun en kyennyt kohtaamaan omia haastavia tunteitani, vaan koin itseni uhatuksi, en pystynyt olemaan koirani tukena ja turvana, ja jätin sen helposti selviytymään yksin.

Vastaus ei ole muuttaa koiraa, vaan ymmärtää minkälainen kukin koira yksilönä on sekä kuinka koira eläimenä käyttäytyy. Lisäksi ymmärsin muutakin. Myös minun oli muututtava. Minun oli kohdattava ja läpielettävä ne häpeän, huonommuuden ja vihan tunteet, opeteltava rajat sekä säätelemään omaa stressikuormaani ja rauhoittamaan hermostoani, jotta seuraavalla kerralla pystyin aidosti auttamaan myös koiraani rauhoittumaan. Enkä sano, etten vieläkin ajoittain tai tietyissä tilanteissa triggeroidy itse. Mutta nykyään tunnistan jo nämä tilanteet paremmin. Ja aina kun tarvitsen apua, pyydän sitä. Samalla opettelemme koirani kanssa uusia tapoja, kuinka kohdata jännittävät tilanteet yhdessä, toista auttaen.

Kun en kyennyt kohtaamaan omia tunteitani, en pystynyt olemaan koiran tukena, ja jätän sen selviytymään yksin.

Hyvä asia on se, että koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa rakentamaan parempaa vuorovaikutteista yhteyttä omaan lemmikkiin. Elämä on jatkuva matka, joka opettaa. Ei ole väliä, kuinka syvässä mudassa olet ryöminyt, aina voi nousta. Epäonnistuminen ei ole maailmanloppu tai huonommuuden merkki. Se miten suhtaudut siihen, määrittää enemmän. Jokaisen matka on erilainen, joten ole itsellesi ja muille lempeä. Kaikki on mahdollista. Mutta se mihin uskot, luo rajat. Jos et usko, että mitään on tehtävissä, lopetat vastauksen etsimisen. Uskalla tuntea, sillä vaikka pelko tuntuu usein kahlitsevalta, kun sen tunteen läpielää, niin huomaa yhtäkkiä, että ne kahleet olivatkin vain mielen tuotoksia, ja sinä on pidellyt koko ajan avainta kädessäsi.

- Eveliina