Matkani kraniosakraaliterapeutiksi

Viikonloppuna se sitten tapahtui. Minusta tuli virallisesti kraniosakraaliterapeutti. Uskomatonta. Juurihan se koulu vasta alkoi, miten vuosi voi mennä näin nopeasti. No ehkä se tässä hiljalleen konkretisoituu, kun muistellaan vähän kulunutta vuotta.

Kraniosakraaliterapiassa keskitytään erityisesti kallon, rangan ja ristiluun alueelle.

Tästä se kaikki alkoi

Astelin maaliskuisena kevätpäivänä puolisulaa Pispalan mäkeä ylös odottavin askelin. Nyt se vihdoin alkaa! Olin odottanut sitä päivää jo puolisen vuotta. Olin tutustunut kraniosakraaliterapiaan koirani Moonan kautta. Moonalla on selässä useampia nikamaepämuodostumia, jotka aiheuttavat hermokipua. Kiputilannetta oli aiemmin hoidettu lääkityksen lisäksi lähes kuukausittaisella akupunktio- ja osteopatiamixillä, mutta kun selkä kipeytyi niin, ettei koira enää antanut laittaa edes akuneuloja, piti punnita vaihtoehtoja uudelleen. Tällöin päädyimme kokeilemaan kraniosakraaliterapiaa, josta Moona sai onneksi hyvän vasteen. Joten lyhykäisyydessään siksi olin päätynyt kävelemään sitä puolisulaa Pispalan mäkeä ylös tuona keväisenä maaliskuun päivänä.

Ensimmäistä kertaa etsimässä kraniosakraalipulssia maaliskuussa 2024. Tiesitkö, että tämä aaltomainen pulssi syntyy sikiöllä ennen sydämen ja hengityksen rytmejä, ja että se sammuu viimeisenä, vasta noin 20 minuuttia ihmisen kuoleman jälkeen?

Koulupäivä oli täyspitkä, mutta siitä huolimatta ensimmäistä kertaa ikinä olo oli silti todella virkeä ja energinen vielä illallakin. En ollut kuitenkaan mitenkään ylivirittynyt, mistä kertoi se, että kellon tullessa yhdeksän, kaaduin sänkyyn unisena, mutta tyytyväisenä. Heti ensimmäisistä päivistä lähtien opin etsimään aivo-selkäydinnestekierron paineenvaihtelusta syntyvää kraniopulssia. Oli mieletön fiilis löytää kehosta tämä "breath of life" -aaltoliike, vaikka alkuun se keskittymistä aivan eri tavalla vaatikin. Nyt sen liikkeen huomaamista on vaikea välttää, sillä tulen siitä hyvin nopeasti tietoiseksi, kun pidän kättäni hetken aikaa paikallaan.

Koulu on ollut näkökulmia avaava sukellus, mutta on toisaalta myös osin vahvistanut sitä, mitä aiemmin jo tiesinkin. Minua ennakkoon kiinnostaneet aiheet ((kroonisen) kivun hoitaminen sekä hermosto) olivat loistavia, mutta yllätyksekseni jokainen kurssikerta sai minut yllättymään ja innostumaan aina vain uudelleen. Eläinpuolen opinnot, jotka tein ihmispuolen rinnalla, täydensivät ja syvensivät hienosti kokonaisuutta. Ja toivat oman haasteensa, sillä sanotaanko niin, että paikallaan makaava ihminen on ihan helppo nakki sen jälkeen, kun yrität hoitaa hetkeäkään paikallaan olevaa ja läähättävää nelijalkaista kaveria, jolla vielä hyvällä tuurilla on kilometrin paksuinen turkki.

Haluaisitko kokeilla kraniohoitoa? - Varaa hoito tästä!

Seuraa omaa innostustasi

Olen aina ollut utelias ja tutkin asioita, jotka herättävät mielenkiintoni. On rikkaus, että meillä on erilaisia hoitomuotoja. Jokainen saa valita, millaisissa hoidoissa käy ja mistä apua saa, sillä kaikki ei ole kaikille ja niin sen kuuluukin olla. Näiden uusimpien opintojen myötä olen saanut nähdä ja kokea hieman erilaiselta kannalta, mitä hoitaminen ja paraneminen voi olla. Kehon kokonaisuus sekä keho-mieli yhteys on konkreettisesti esillä kraniosakraaliterapiassa. Se opettaa kunnioittamaan omaa kehoa ja mieltä. Voimankäyttö ja pakottaminen jää pois, kun ymmärtää, että keho on hyvin viisas "koneisto", joka tietää mikä on vialla ja mitä kuuluu tapahtua. Ei turhaan puhuta kosketuksen voimasta. Kaikki mitä loppupeleissä tarvitset kraniosakraaliterapiassa on läsnäolo, hellä kosketus ja intentio. Sitten voit ottaa askeleen taaksepäin ja antaa sen tapahtua, mikä kellekin on siinä hetkessä täydellistä.

- Eveliina -

Ps. Jos haluat lukea lisää kraniosakraaliterapiasta, linkki alla.

Lue lisää >>